Nyt olen melko puolessa välissä työllisyysprojektia ja ajatukset jo vaitettavasti siintävät syksyyn. Mitä sitten kun projekti loppuu? Takasin työttömäksi, uusi taidealan työpaikka? Niin mistä?
Miten selviän taas kun rahat loppuvat?
Nämä ajatukset ovat arkea jokaiselle taiteilijalle, joka tekee välillä apurahatyötä tai muuta työtä taiteenteon ohella. Ei voi suunnitella elämää jatkuvuuden perusteella. Voi unohtaa lomasuunnitelmat ja muut semmoiset, jotka kuuluvat työssä käyvän arkeen. Pitää keskittyä vain perusolemisen pyörittämiseen. Mistä rahat seuraavaan laskuun.
Nyt Kulttuurin poistomyyntitapahtumaa tehdessäni olen myös törmännyt asiaan joka sijoitettuna toiseen työhön kuullostaa absurdilta.
Esimerkkinä voisi olla vaikka kokki, ammatti jonka tunnen itsekkin, koska olen tehnyt sitä ammmattia taiteen lisäksi selvitäkseni.
Tässä fiktiivinen tarina.
Kokki menee töihin. Ollakseen ammattilaisen näköinen, hän on ostanut työasun itselleen ja pesee sitä kotonaan. Tehdäkseen ammattia hän käy omalla palkalla ostamassa raaka-aineet, joilla hän voi harjoittaa ammattia. Sen lisäksi hän on ostanut työskentelyvälineet, veitset, pannut, kattilat ja jopa vuokrannut tilan missä hän voi suorittaa ammattiaan. Nämäkin hän kustantaa omasta palkastaan. Saadakseen ruoat asiakkaille hän omasta palkastaan maksaa tarjoilutilan, missä voi antaa valmistamansa annokset asiakkaille....joita tulee jos tulee. Jos saa myytyä ruoan, hyvä. Muuten työn tulos usein menee roskiin. Tämän työpäivän jälkeen hän menee tekemään toista ammattia, jotta voisi kustantaa sillä kokin ammattia.
Pitääkö työnteon toimia näin? Sillä näin se toimii ammatissa Kuvataiteilija(amk), takana viiden vuoden opinnot.
Olin aika realisti opiskeluaikana ammattini suhteen, mutta työn raaka realismi on joskus nujertava.
Merja Nykänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti